Constant Feeling of Inadequacy

Constant Feeling of Inadequacy


This time only in Finnish. But I’ll leave the photos here for you <3

Candle light on the porch

Candle light on the porch

Frost and candle light

Blue hour and candle light

Share the love:
Share on FacebookPin on PinterestTweet about this on Twittershare on TumblrGoogle+Email to someone

11 Comments

Add yours
  1. 1
    nalle

    Voi Jutta, ei riitä aina voimat vaikkei ole lapsia saati miestä. Paras neuvoni on, että pyydä apua ennen kuin on myöhäistä. Uupuminen johtaa niin herkästi paljon pahempaan. Sitten toipuminen voi kestää vuosia. Rakkaudella Ulla.

    • 2
      Jutta

      Kiitos kommentistasi nalle <3 Täytyy myöntää, että avun pyytäminen on minulle vaikeaa. Ollaan me puhuttu, että pitäisi pyytää lastenhoitoapua ja nyt pitäisi varmaan ihan konkreettisesti aktivoitua (ja aktivoida isovanhempia enemmän :))

  2. 4
    Pieta

    Tääkin aloittaa, että voi Jutta! Kuulostat tosi väsyneeltä, jopa uupuneelta. Tunnistan kovastikin tuon tilan, vaikka itselläni ei ole työtä, vaan ‘”lorvin” täällä kotona. Tähän arkeen päädyttyäni olen joutunut (itse valinnut kyllä mutta silti) luopumaan tosi monesta asiasta. Aiemmin se rasitti mutta tällä hetkellä ajattelen niin, että niille ei oikeasti olisi ollut aikaa eikä mahkuja. Priorisointi on auttanut ja asenne, että töitä voi tehdä periaatteessa aina mutta lapset ovat pieniä vain kerran. En tiedä auttaako moinen sua mutta mua lohduttaa, kun ei tässä nyt ole mitään hommia käsillä just nyt. Kaikella on aikansa ja nyt on näin, noita hoen silloin, kun tuntuu ettei mikään riitä. Ääh, ei tää väsynyt pää nyt oikein saa ulos sitä mitä yrittäis mutta ehkäpä huomenna…

    • 5
      Jutta

      No väsynyt mä kyllä olen, varsinkin viime aikoina kun on sairastellut koko perhe, minä mukaan lukien niin sitä tuntuu, että kaikkea katsoo vielä oikein negatiivisten lasien läpi. Varmaan juurikin tuo pririsointi on avain, muutaman vuoden päästä lapset on koulussa ja sitten tilanne on taas ihan eri. Mutta on se luopuminen välillä vaikeaa. Ei mulla aikaisemmin ole ollut näin vaikeaa tän kanssa, mutta tämä syksy on ollut jotenkin sellainen, että ehkä lusikka on liian monessa sopassa.

  3. 8
    Titta

    Tärkeä kirjoitus ja aihe, kiitos että julkaisit sen. Tartun tuohon syyllisyys-teemaan. Minusta on aivan älytöntä, miten me naiset, vaimot, äidit, työntekijät, podemme syyllisyyttä aivan kaikesta. Itse olen ollut jo yli kolme kotona hoitamassa ja kasvattamassa 3- ja 1-vuotiaita lapsiamme. Tunnen tietenkin syyllisyyttä siitä, etten tee työtäni, johon olen saanut korkeakoulutuksen. Toisaalta, jos olisi töissä, syyllistäisin itseäni siitä, etten ole tarpeeksi lapsien kanssa.

    On ollut järkyttävä huomata, että minä, joka olen koko ajan lasten kanssa, tunnen syyllisyyttä, jos oskus harvoin käyn yksin pari tuntia kaupungilla ostoksilla. Sekin aika tuhraantuu hötkyillyyn ja harmitteluun siitä, että tuntee syyllisyyttä ja ettei osaa nauttia. Minä niin haluaisin tietää, miten tämä syyllisyys meihin naisiin ja kenties jo tyttöihin iskostetaan. Jotenkin minusta tuntuu, etteivät miehet kamppaile näiden ajatusten kanssa…

    Valitettavasti yksi esimerkki syyllistämisestä oli tällä viikolla Helsingin kaupungin kampanja, joka esitti, että äiti tekee väkivaltaa lapselleen käyttämällä kännykkää. Siis tärkeä aihe läsnäolosta, mutta toteutus aivan tajuttoman typerä ja ennen kaikkea äitejä syyllistävä.

    Haluan vielä jakaa yhden neuvon: hankkikaa siivooja, jos on yhtään varaa (kotitalousvähennys on muuten aika hyvä). Meillä on käynyt siivooja kahden viikon välein nyt vuoden ajan. En koskaan halua luopua siitä! Itse olen sortunut selittelemään siivoojan palkkamista asuntomme isolla koolla ja sillä, ettei me käytetä rahaa reissuihin. Vähän niin kuin tuntenut syyllisyyttä siitäkin, kuinkas muuten! Mutta nyt sen lopetan (jos vain mahdollista), syyllistymisen :) Tulipa vuodatus.
    Ihania kuvia muuten!

    • 9
      Jutta

      Kiitos kommentistasi Titta! <3 Olen aivan samaa mieltä ja tunnistan juuri tuon saman syyllisyyden. Varsinkin vauva-aikana se oli tosi vahva, mutta vieläkin se on läsnä. Vaikka minäkin olen meillä se, joka selvästi enemmän viettää aikaa lasten kanssa. Ja järjellä tajuan, että lapsille on vain etu, että heillä on vahva suhde kumpaankin vanhempaan.

      Se korppikampanja oli aivan pohjanoteeraus. Aihe on tärkeä, mutta toteutus aivan huti. Vaikka tarkoitus olisi herätellä keskustelua, kyllä sen voi tehdä vähemmän syyllistävästi. Eiköhän suunnilleen kaikki äidit jo ennestään tunne syyllisyyttä... Ja jos joku nyt kampanjan ansiosta huomaa, että ei mene nappiin, missään ei kerrota, mistä löytyy apua. Siltä osin kampanja jää aivan puutteelliseksi.

      Siivousapu on itselläkin käynyt mielessä, samoin koiranulkoilutusapu. Mansikki on tosin niin iso, ettei kellekään hentoiselle teinille uskalla antaa :D

  4. 10
    Kati

    Mukavaa että julkaisit tämän, sekin varmasti jo helpotti oloa hiukan kun sai asian sanottua “ääneen” :). Todellakin samaistun tilanteeseesi vaikkakin omat lapseni ovat jo isompia. Pärjäävät hetken touhuten yksinkin ja sillä aikaa voi itse keskittyä muuhun. Kyllähän se taitaa olla äitien perisynti se riittämättömyyden tunne vaikkakin tämän päivän isät ottavat todella hienosti osaa arjen touhuihin.
    Todella usein olen itsekin väsynyt.. päivät hoidan toisten lapsia ja illat vielä perään omiani kun yrittäjämies tekee pääsääntöisesti iltatyötä. Tuntuu juuri siltä että mitään ei saa oikein aikaiseksi vaikka koko ajan jotain touhuaa.. Onhan se niin, että hetken ne lapset ovat pieniä ja hienosti olet minusta heidän elämässään läsnä tällaisilla järjestelyillä. Kunhan muistat pitää myös itsestäsi huolta.
    Kaikkea ei tarvitse ehtiä eikä kaikkea tarvitse jaksaa. Ei me olla mitään superihmisiä..
    p.s. kannattaa lukea Maaret Kallion kirja Lujasti lempeä, siinä on hyviä ajatuksia juuri näihin aiheisiin :)

  5. 11
    EmiliaMaria

    Tää taitaa olla universaali kerho meille äideille. Toisen tyypin raskausaikana olin niin karmean väsynyt ja huonovointinen ettäei ois jaksanut mitään, ei kertakaikkisen mitään. Ja kokoajan kauhea syyllisyys ihan kaikesta. Siitä että käyn töissä ja lapsi oli päiväkodissa vaikka oli alle kolme vee, korvatulehduskierre, sehän on minun syytä kun haluan olla töissä ja lapsi saa pkst kaikki taudit jne.
    Nyt äitiyslomalla sitten syyllisyys siitä että esikoinen on sen 20h/viikko päiksyssä vaikka itte oon kotona vauvan kanssa. Siivous, omasta äidistä huolehtiminen, mummosta huolehtiminen. Ja ihan uutena nyt myös se, että esikoinen ei saa tarpeeksi huomiota, kun vauva ei tietenkään “odota” omien tarpeidensa kanssa. Puuh.

    Siivouspalvelua kannattaa kyllä järjestää jos vaan rahat antaa myöden. Sitten sen ajan mikä menis siivoukseen, voi käyttää sen perheen kanssa olemiseen ja se on varmasti arvokkaampaa kuin ne muutamat sataset enemmän pankkitilillä, jotka kuitenkin menee “johonkin”.

+ Leave a Comment