Kouluvaaka ja muita löytöjä





Tämänpäiväisen kirpparikierroksen tavoitteena oli etsiä kuistille pari tuolia. Tuoleja ei tietenkään löytynyt, mutta jotain muuta niin sanotusti tarttui mukaan. Nimittäin vanha puntari, jollaisella minun lapsuudessani meidät punnittiin koulussa. Sehän oli tietysti saatava. Järkevämpi meistä saattoi esittää kysymyksiä, kuten ‘mitä sillä tekee?’, ‘mihin se laitetaan?’ ja ‘mitä se tekee parketille?’. (Ei ollut mikään kevyt laitos.) Mutta taipui sitten luottamaan perheen sisustajan arvioon. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että testasin puntaria ja se taitaa näyttää joitain kiloja yläkanttiin (köh köh).

Muita löytöjä: vihreä Hellesensin lamppu, kermanvärinen emalivati kukille ja punavalkoinen kannu.

Share the love:
Share on FacebookPin on PinterestTweet about this on Twittershare on TumblrGoogle+Email to someone

11 Comments

Add yours
  1. 1
    Pellon pientareella

    Ihania löytöjä. Olisin minäkin vaa’an ostanut, ihan pakko! Juuri tuollaista vatia olen itsekin etsimässä, yrteille.

  2. 2
    PikkuBertta

    Tutun näköinen vaaka minunkin kouluajoilta.Ja siitähän on aikaa…eksyin sivuillesi jotain kautta.Kivat sivut.käypä kylässä minunkin sivuilla.

  3. 3
    Hanna

    Onpas vaan hieno vaaka! Ja toki muutkin löydöt, itseltäni taitaa samantyylinen vati löytyä.

    Jotenkin tutulta kuulosti nuo “mitä sillä tekee” ja “mihin se laitetaan” – ihan ihmeellisiä tuommoiset kysymykset ;)

    Hupsista, kirjoitusvirheitä tuli mulle tuossa yllä – siispä poistin edellisen kommenttini..

  4. 4
    PikkuBertta

    Lisäsin sinut blogilistalleni.Kiva seurata sinun rintamamiestalon remppaa.Minä asuin nuoruuteni samanlaisessa.Tulee mukavia muistoja mielee.Muista esim.kun meille laitettiin lautalattian pälle silloin niin IHANAT vinyylimatot.(tai korkkimatoiksi niitä taidettiin silloin sanoa,kovat koppurat.Ei tosiaan ollut samanlaisia kuin nyt.Mutta olevinaan niin huolettomia kun ei tarvinnut enää maalata lattioita ja sai jopa vahata.Onneksi te nuoret olette ruvenneet pelastamaan näitä taloja ja kalusteita,arvostatte sita 50-60 luvun tunnelmaa.Minäkin haluaisin vielä sellaisen talon.

    terv.Tuija

  5. 5
    Parolan asema

    Juuri moiset hiukan “kyselyjä” aiheuttavat sisustuskappaleet ovat loppujen lopuksi ne joita malttaa ihailla pitkään, tulee muistoja mieleen jostakin muusta ja loistavia keskustelunaloittajia :) Hienoja löytöjä.

  6. 7
    Riesa

    Voih, tuo punavalkoinen apilakannu! Mistä kirpparilta? Minä olen kissojen ja koirien kanssa etsinyt apilalautaselleni kaveria, eikä missään näy :/

  7. 9
    Jutta

    Kiitos kaikille kommenteista, nyt vasta selvisin oksennustaudista koneen ääreen vastailemaan.

    Pellon pientareella, ei se mikään järkiostos todellakaan ollut, mutta pakko :)

    PikkuBertta, kiva kuulla :) Suunnistan seuraavaksi tutustumaan blogiisi. Kyllähän se menee niin että eri aikoina arvostetaan eri asioita. Talon myyjä kertoi, että naapurustosta oli joku ystävällinen ihminen ilmaiseksi käynyt hakemassa vanhoja täyspuisia huonekaluja pois. Ja myöhemmin sitten rikastunut niillä kun ne olivat taas palanneet arvoonsa :)

    Hanna, ei voi aina ymmärtää tuollaisia kysymyksiä :D

    Parolan asema, minäkin tykkään tuollaisista vähän omituisista sisustuselementeistä ja tavaroista joilla on tarina.

    Anni, itsekin ihastuin tuohon vaakaan aivan täysillä :)

    Riesa, löysin sen Oulusta Kontista. En tiennyt että se on osa jotain astiastoa. Taisi olla ainoa kappale, harmi. Onnea etsintöihin! :)

    melkoelli, pidän peukkuja pystyssä :)

  8. 11
    Maippi

    Aivan täydellinen tuo kannu! Itse kerään noita vastaavia astioita ja niitä onkin jo monta hyllyä :)
    Paljon mukavaa katseltavaa tämä sun blogi täynnä :)

+ Leave a Comment