Punaherukkamehua


Viikonloppuna saatiin viimeinkin viinimarjat mehuksi. Mehu-Maija löytyi kirppikseltä ja oli yllättävän helppo käyttää. Tämä oli siis molemmille ensimmäinen kerta mehunkeittopuuhissa. Etiketteihin löysin mallin täältä, jota sitten muokkailin vähän sopivammaksi. Kiinnitin ne pulloihin decoupage-lakalla.


Nyt meillä on kotona myös jotain kaikkien-kotitalouksien-guru Martha Stewartilta. Olen jo pitkään haaveillut, että askartelisin pom-pomeja tämän Marthan ohjeen mukaan. Nyt rohkaistuin yrittämään ja käytin kaikki silkkipaperivarantoni noihin. Ensimmäinen repeili useampaan otteeseen, mutta alkoi se sitten sujua.

Ai niin, käykääpäs muuten kurkkaamassa täällä. Parolan asemalla on taas hieno arvonta käynnissä.

Share the love:
Share on FacebookPin on PinterestTweet about this on Twittershare on TumblrGoogle+Email to someone

18 Comments

Add yours
  1. 1
    PikkuBertta

    Ise tehty mehu on kaikkein parasta,Kiva,että te nuoretkin haluatte opetella "isoäidin aikaisia oppeja"
    Kauniisiin pulloihin on mehut päässeet.

  2. 2
    bubble

    Ihania purkkeja! Ja sisältökin tietysti. Harmi, että itsellä tai edes äidillä ei ole aikaa ja jaksamista tehdä omia mehuja. Tai no itsellä ei tietysti ole juuri edes mahdollisuuksia. Mutta nauttikaa te antimista :)

  3. 3
    Parolan asema

    Ihanat mehuputelit! Samoja pom-pomeja olen aatellut itsekin jonnekin juhliin, näyttävät loistavilta, ihania :)

  4. 4
    Sisustuskärpänen

    Moi Jutta! Onko ok, kun laitoin "budjettinurkka"- postauksen linkin ja kuvan sisustuskärpäsen sivulle, "paras blogilöytö" osioon??

  5. 5
    Jutta

    PikkuBertta, meillä taitaa olla kaikenlainen isoäidin aikainen suosiossa :)

    bubble, meillä oli niin hurja sato viinimarjapensaissa, että pakkohan se oli jotenkin hyödyntää.

    Parolan asema, nuo oli aivan helppo tehdä, sitten kun pääsi kärryille. Ei kyllä minulla työvaiheet näyttäneet aivan samalta kuin Marthalla ;)

    Sisustuskärpänen, on toki ok, kiitos paljon! Minä olenkin jo jonkun aikaa fanittanut blogiasi :)

  6. 7
    Minttu

    Ihanan nostalgisen näköisiä nuo mehupullot. Jos törmäisin tuollaiseen kaupassa, ostaisin takuuvarmasti.

    Joskus nuorempana oli mielestäni tooosi rasittavaa, kun piti porukoiden apuna notkua viinomarjoja poimimassa. Ja oli niin vallan tylsää, kun meillä juotiin aina viinimarjamehua eikä mitään kaupan tiivistettä. Nyt on ajat muuttuneet, ja kaupan tiivisteet tympäisevät kovasti ja haaveilen oikeasta mummonmehusta :)Onkohan tää joku aikuistumisen merkki? ;)

  7. 8
    Jutta

    Bullukat, minäkin olen tykästynyt vanhoihin pulloihin. Osa mehusta meni ihan rasiassa pakkaseen, että säilyy pidempään, mutta osa piti pullottaa sievästi :)

    Minttu, hihi, sitä se just on ;) Itsekin olen huomannut näitä huolestuttavia aikuistumisen merkkejä. Kuten että tykkää marjanpoiminnasta ja mitä niitä nyt onkaan…

  8. 11
    Jutta

    Nooruska, kiitos!

    Krisu, voisimpa yrittää, keksis vaan että mitä kuvata. Tietenkin meidän pihan muutokset voisi olla ihan jännä, kun sitä tässä muutenkin tarkkaillaan ja tutustellaan. Mutta se voi olla vähän masentavakin kuvauskohde, kun koirat sabotoi.. ;)

  9. 14
    Jutta

    elisa, tervetuloa! Kävinkin jo kurkkaamassa sinun blogiasi, upeita kuvia! Täytyy palata ajan kanssa katselemaan tarkemmin.

    Mari, meillä ei kaikkia viinimarjoja saatu talteen tänä vuonna. Loput näyttivät jo menneen ylikypsiksi. Karviaiset olivat nyt hyviä, mutta en ole ikinä maistanut niistä tehtyä mehua. Taitavat olla parempia tuoreena.

+ Leave a Comment