Back to work (with mixed feelings)


Enjoying the last days of summer

Today our baby boy is 9 months old and my maternity leave ends. Panu’s father’s month starts and he’ll be staying home taking care of the little one. I’ll be working from home so it’s not such a big leap, but still I feel excited, sad and worried at the same time.

I AM happy to start working again. I’ve been waiting for it like summer holiday. But now that the time has come, other, more negative feelings have risen too. I’m sad I won’t be able to spend all that time with my boy. And when my baby starts crying, how on earth am I supposed NOT to rush in and make sure everything is ok? But of course I’m going to have to let Panu deal with those situations too. Otherwise nobody’s happy. If and when I do let Panu handle them, I’ll most likely feel guilty that I’m not there for my baby.

Sometimes you just can’t win.

With a baby (or children) you can feel guilty of soooooo many things!

Enjoying the last days of summer

After Panu’s 1,5 months off I’m hoping to have enough freelance work to be able to stay at home. My dream is to combine taking care of my boy during the days and working freelance evenings and weekends. Still maintaining enough family time…

Timewise I don’t know yet how to manage it – any experiences?

We are not ready to put our baby to daycare yet, but financially can’t afford me not working at all. Fingers crossed we’ll get it sorted.

Enjoying the last days of summer

In Finnish / Suomeksi

Tänään pikkumies on yhdeksän kuukautta ja minun vanhempainvapaani loppuu. Panun isäkuukausi alkaa ja hän jää kotiin pikkumiehen kanssa. Minä teen töitä kotoa, joten muutos ei ole valtava, mutta silti tunteet on sekavat.

Olen innoissani töitten alkamisesta. Olen odottanut sitä kuin kesälomaa. Mutta nyt kun aika on koittanut, myös kaikenlaiset ikävämmät tunteet ovat nousseet pintaan. Surettaa etten ehdi viettää niin paljon aikaa vaavin kanssa. Ja kun poika alkaa itkeä, miten ihmeessä pystyn pysymään työhuoneessa enkä ryntää heti hätiin? Mutta – täytyyhän minun antaa Panullekin tilaisuus, muuten kukaan ei ole tyytyväinen. Jos ja kun annan Panun hoitaa vaikeat tilanteet, kohtalaisen varmasti poden syyllisyyttä. En ole pikku vauvani luona kun hän tarvii minua.

Joskus tuntuu että ei vain voi voittaa.

Näyttää lasten mukana tulevan iso syyllisyyden taakka.

Panun isäkuukauden jälkeen haaveeni on, että voin jäädä kotiin ja tehdä jonkun verran freelance-töitä. Hoitaisin vaavia päivät ja tekisin töitä iltaisin ja viikonloppuisin. Ja silti olisi aikaa myös perheelle…

En vielä tiedä miten se onnistuu – onko kokemuksia?

Emme ole vielä valmiit laittamaan pikkumiestä hoitoon, mutta taloudellisesti ei ole varaa jäädä vain kotiin. Peukut pystyyn että asia sutjaantuu.

Share the love:
Share on FacebookPin on PinterestTweet about this on Twittershare on TumblrGoogle+Email to someone

7 Comments

Add yours
  1. 1
    Merja

    Voit ehkä ajatella asiaa myös siltä kannalta, että pojan on hyvä saada vahva kontakti myös isään. Meillä mies oli myös reilun kuukauden kotona hoitamassa kaksosia kun he olivat 8 kuukauden ikäisiä. Ja siitä seurasi vain hyvää: miehen itseluottamus vauvojen kanssa vahvistui ja vauvat oppivat haluamaan apua ja hoivaa myös häneltä eikä pelkästään äidiltään. Lisäksi vuoden iässä yleensä taaperoille tulee vahva eroahdistus, poikasi tulee luultavasti roikkumaan sinussa muutamia kuukausia tiukemmin vuoden ja puolentoista vuoden iän välillä enemmän kuin haluatkaan. Tämä kuukausi kannattaa siis ottaa itse myös valmisteluna henkisesti siihen, ja ajatellen että tuo neljä viikkoa on sinulle pientä helpotuksen aikaa. Tämä ihan vain ystävällisenä kokemuksen jakamisena kolmen äidiltä.. toivon että ymmärrät mitä tarkoitan.

  2. 2
    outi

    Olette sikäli “onnenpekkoja”, että teillä on lähellä aivan loistava päiväkoti. Omani ovat aloittaneet 9kk:n ja 11kk:n iässä ja uskallan sen vuoksi lohduttaa tässä asiassa.:) Mukavaa paluuta työhön ja toivottavasti vauvan hoitoasiatkin järjestyvät. Ihania kuvia!

  3. 3
    Jutta

    Merja, hyvä pointti että pojan ja isän suhde vahvistuu isäkuukauden aikana. Se on aivan totta, meinaa vaan unohtua, kun miettii vain omaa äitiyttään ja onko riittävän hyvä. Ja Panuhan on tosi paljon vauvaa hoitanutkin, varsinkin ihan pikkuvauva-aikana kun minä sairastelin jatkuvasti. Että ei kummallekaan (tai kenellekään meistä kolmesta) tule hirveän dramaattisena muutoksena, että Panu onkin nyt päävastuussa.

    Outi, mukava kuulla. Taidankin sinulta kysellä tarkemmin sitten kun päiväkoti on ajankohtainen.

  4. 4
    kottarainen

    Kokemusta on nimenomaan tuosta kotihoidon ja omien töiden yhdistämisestä nyt kohta kahden vuoden ajalta. Aikamoista vuoristorataahan tämä on ja yöunet ovat jääneet melko vähiin mutta ei kaduta. Oikestaan kaikki blogipostaukseni tältä kahden vuoden ajalta kertovat juuri tuosta millaista se sitten käytännössä on.

  5. 5
    Jutta

    Kottarainen, täytyypä käydä lueskelemassa kokemuksiasi. Olen ollut melko lailla blogipimennossa viimeiset puolitoista vuotta, sattuneesta syystä :)

  6. 6
    Madhu

    I know exactly those feelings…..I shall come over and live next door to you and help you look after your ever so GORGEOUS boy!!!!! What a dream that would be!!! I so enjoyed this stage of my boys’ lives…..My older one who is 18 will soon be flying off to New Zealand to further his studies…..shall miss him…but am also looking forward to seeing him mature and grow into an independent young man :-)

  7. 7
    Jutta

    Madhu, yes yes, welcome!!! :D That would be wonderful!

    Your boy is taking greater steps of indepence already. You must miss him for studying so far, but I think you are also a proud mommy. BTW, how can your son be so old when you are so YOUNG??!! ;D

+ Leave a Comment