Paha bloggaaja kävi Helsingissä

Paha bloggaaja kävi Helsingissä


Onko olemassa sellainen asia kuin bloggaajan syyllisyys? Ainakin tunnun kärsivän siitä. Kävin pari viikkoa sitten päivän reissun Helsingissä vauvan kanssa. Tapasin ihanan Saijan, jonka olen tähän asti tuntenut vain virtuaalisesti. Saija ehdotti putiikkikierrosta Helsingin sisustuskauppoihin. (Jes!) Olin ihan tietoisesti jättänyt kameran kotiin, koska vauvassa on jo tarpeeksi tekemistä. Mutta silti koko kierroksen ajan jäyti takaraivossa ajatus, että pitäisi kuvata. Varsinkin, kun kaupat olivat niin älyttömän upeita. Olin siis ekaa kertaa Helsingin sisustuskaupoilla.

Shopping in Helsinki
Wooden Animal Pasture

Jäin miettimään, että onko niin, että bloggaajana on PAKKO dokumentoida kaikki hieno ja lukijoita mahdollisesti kiinnostava? Että kun sisältöä on tarjolla, onko hölmöä/laiskaa/hullua olla tallentamatta sitä? Entä milloin bloggaaja on vapaalla? Ehkä se paine on vain oman pääni sisällä eikä kukaan muu ajattele niin. Ehkä te lukijatkaan ette tuomitse minua saamattomuudesta. Alkoi vain aivan itseäkin ärsyttämään, että ei voi vain ottaa rennosti ja nauttia, kun miettii “velvoitteita”. Eikä tämä tosiaan ollut ensimmäinen kerta.

Asiaa nyt vähän helpottaa, että Saijalla oli kamera mukana. Hän teki jopa postauksen, josta löytyy ihanien putiikkien nimet ja osoitteet. Jos siis joku suunnittelee reissua Helsinkiin, kannattaa ehdottomasti tsekata Saijan lista.

Share the love:
Share on FacebookPin on PinterestTweet about this on Twittershare on TumblrGoogle+Email to someone

10 Comments

Add yours
  1. 1
    Nonna

    Kyllä minäkin tunnistan saman. Kamera pitäisi olla mukana, tosin kyllä tykkään kuvatakin, mutta ehkäpä voisi sanoa, että ei aina tarvi…

    Minä kuvasin loppukesän lomareissulla Latviassa paljon ihania kuvia, mutta sen jälkeen laiskuus iski ja postaus jäi tekemättä. Ja aika-ajoin iskee huono omatunto tästä. Höh, hölmöä, vai mitä?

    • 2
      Jutta

      Nonna, sanoppa muuta. Aivan kuin kaikki pitäisi raportoida. Ja se kai se just onkin ongelma, että kuvaamisesta tykkää paljon, mutta toisaalta siitä on joskus ylimääräistä vaivaa. Jotkut tilanteet myös “elää” paremmin tai ainakin eri lailla ilman sitä kameraa. Lastensaannin myötä olen oppinut (tai laiskistunut) jättämään kameran pois monista tilanteista, mutta tuollaiset isommat tapaukset saattaa harmittaa.

  2. 3
    merikukka

    Otan osaa! Tuon takia, en jaksanut pitää omaa blogia kovinkaan pitkään. Minua kyllä vaivaa myös kommentoija syyllisyys. Sitä vaan lukee bloginpitäjän kovalla vaivalla tehtyä päivtystä, eikä itse jaksa kommentoida sitä parilla sanalla. Usein vaan jos kaksikymmentä muuta kommentoija kerkesi sanoa jo saman asian, niin tuntuu hölmöltä toistaa samaa.

    • 4
      Jutta

      merikukka, kyllä, samainen kommentoijasyyllisyys vaivaa täälläkin! Minusta on tullut mahdottoman huono kommentoija, tuntuu nykyään niin vaikealta muodostaa kokonainen ajatus, saati että sen saisi kirjalliseen muotoon :)

  3. 5
    Enne

    Itse suosin mielummin ajatuksella ja valikoiden tehtyjä postauksia, ilman turhaa stressaamista ja postauspakkoa. Niistä välittyy parhaiten se oma hyvä ja innostunut fiilis lukijallekin. Ja toisinaan näkee ympärillään jotain niin sykähdyttävää, että kameran esiin kaivaminen pilaisi sen hetkestä nauttimisen ja kuvat eivät välttämättä edes pystyisi samalla tavalla taltioimaan sitä, mitä silmät näkee ja mieli kokee. Teillä oli taatusti ikimuistoinen ja inspiroiva päivä putiikkeja kierrellessä ja onneksi toisella oli kamera mukana, nautitaan niistä kuvista ilman turhaa huonoa omaatuntoa! :)

  4. 6
    Jutta

    Enne, olen aivan samaa mieltä siitä, että jotkut hetket kamera pilaa, niissä ei ole niin täysillä mukana, koska keskittyy kameraan. Se on osasyy, miksi kuvaaminen on vähentynyt lastensaannin jälkeen. Ennen kuvasin esim. kaikkien sukulaislasten synttärit, nykyään en. Se tosin harmittaa, että pikkujätkän 2-vuotissynttärit jäi kuvaamatta, mutta se johtuikin raskauspahoinvoinnista. Oli ylipäätään ihme, että juhlat järjestettiin enkä oksentanut niitten aikana ;)

  5. 7
    Tiina

    No ei missään nimessä oo pakko dokumentoida. Mää oon sitä mieltä, että kamera on mukana sillon ku on ja aina ei oo pakko ottaa niitä kuviakaan, jos ei huvita. Kyllä me lukijat täällä pysytään vaikkei joka hetki lokaan jaettu. :)

    • 8
      Jutta

      Tiina, no niin omassa päässä se taitaa se nalkutus vain olla… Inspiroit mut muuten yhteen aivan yllättävään hommaan, laitan siitäkin joskus postausta kun niin pitkälle pääsen. Voin kertoa, että ala-astemuistot siinä vertyivät :P

  6. 9
    Kiki

    Heh, onhan se vähän sellaista. Se kuvaamisen “pakko” on välillä aika rasittavaakin. Olimme kesällä yhdellä upealla mökillä, joka oli kunnostettu mahtavalla diy-meiningillä ja en voinut olla kuvaamatta – järkkärillä JA puhelimella suoraan Instagramiin. Se ahdisti jo itseänikin. :D Mutta kaikki ihanat yksityiskohdat oli pakko saada tallennettua. Heh.

  7. 10
    Kiki

    Mutta vielä lisätäkseni, että olen viime aikoina kulkenut ilman kameraa. Sillä tosiaan, vauvan ja kameran kanssa on vain vaikea mennä.

+ Leave a Comment