Are Vintage Toys for Playing?

Are Vintage Toys for Playing?


What’s your take on vintage toys? Are they for playing or solely for collecting and decorating? I’ve often admired 50’s toys on antique fairs and vintage stores, even before kids… That’s partly why I haven’t bought them, I couldn’t bear giving them to children (those little destroyers). Maybe it would be a bit harsh to get toys your little one wasn’t allowed to play with. Or maybe you could lie and say they’re not toys at all but grown up things.

Anyway now my dad gave us a vintage wooden horse their neighbor had made when he was little. He used to play with it with his brother, a lot evidently. I’ve been surprised how much my little guy likes it too. Even if it squeakes and lacks a handlebar. So it’s really not as practical or fast a storebought would be.

But it doesn’t seem to bother him. It even seems he loves to hear how his granpa used to play with it. That’s somehow so sweet and made me think should I be getting more vintage toys, now that I still have some say. At least they’re much more beautiful than most of the new. Maybe not the most valuable collector’s items but you know, something playable.

Vintage Wooden Horse

Vintage Wooden Horse

In Finnish / Suomeksi

Mitä mieltä olette vintageleluista? Leikitäänkö teillä sellaisilla vai ovatko ne vain keräilyä ja sisustusta varten? Itse olen monesti antiikkimessuilla ja osto- ja myyntiliikkeissä ihastellut 50-luvun leluja, autoja ja nukkekoteja. Siis jo ennen lapsia, hehe. Siksi en niitä oikeastaan ole ostanutkaan, koska en niitä olisi lapsille raaskinut antaa. Olisi ehkä vähän tylyä ostaa leluja, joilla ei toinen kuitenkaan saa leikkiä. Tai voisi kai sitä valehdella, etteivät ne ole leluja laisinkaan, vaan aikuisten juttuja.

Nyt kuitenkin saimme isältäni vanhan puuhevosen. Naapuri oli tehnyt sen aikoinaan isäni veljelle. Kovat käytön jäljet ovat ilmeiset. Olin aivan yllättynyt, miten meidän pikkujätkä innostui sillä ajelemaan, vaikka se nitisi eikä uutta ohjaustankoa vielä ole. Käytännöllisyydessä ja vauhdissa siis todellakin häviää kaupasta ostetulle.

Ei näyttänyt haittaavan. Tuntui sitä paitsi, että kolmevuotiasta kiinnosti kuulla, miten paappakin on sillä lapsena leikkinyt. Jotenkin tosi ihanaa, ja saanut minut miettimään, voisiko oikeasti vanhoja leluja hommata lisääkin (nyt kun äidillä on vielä jotain sananvaltaa). Kauneudessa ne nyt ainakin voittavat monet uudet lelut mennen tullen.

Share the love:
Share on FacebookPin on PinterestTweet about this on Twittershare on TumblrGoogle+Email to someone

14 Comments

Add yours
  1. 1
    Susanna

    Ehdottomasti voittavat kauneudessa nykylelut. Lapsille tehdään valitettavan rumia asioita.

    Jos vanha lelu on niin kestävä, että sen uskaltaa antaa lapselle, niin minusta hienoa. Kuten tuo hevonen aivan ilmeisesti on! Mutta jos siinä on rikkoutumisen uhka, niin sitten ei. :)

    • 2
      Jutta

      Susanna, noin minäkin sitä olen ajatellut, mutta sitten taas… Voihan ne uudetkin lelut mennä rikki. Miksei sitten vanhatkin? Mutta sitten taas, surettaa se 50 vuotta vanhan lelun rikkoutuminen ehkä enemmän… Hmmm, vaikeeta on :P

  2. 3
    Tuikkis

    Kai se on hyvin yksilöllistä, kuinka lapset käsittelevät leluja ja tavaroita. Minä olen tosiaan leikkinyt niillä Arabian muumifiguureilla, jotka ovat vilahtaneet blogissakin useasti ja silti ovat kaikki ehjiä ja tallessa. Ehkä sitä tavaroiden kaunista ja tarkkaa käsittelyä voi myös opettaa, sittenhän niitä vähän heikompiakin vanhoja leluaarteita voi antaa leikkiin, samalla sitä opettaa sitä arvostusta yleisesti tavaroita kohtaan. En tiedä, kunhan vaan pohdiskelen.

    • 4
      Jutta

      Tuikkis, tuo on kyllä hyvä pointti, en tuolta kannalta ajatellutkaan. Ei tietenkään yksivuotiaalle vielä voi opettaa, mutta kyllä jo vähän isompi tajuaa. Ainakin kun tarpeeksi monesti muistuttaa ;)

  3. 5
    Pieta

    Kyllä vanhat lelut esteettisempiä ovat kuin nää uudet muovihirvitykset. Meillä on miehen vanha peltinen poliisiauto, jolla poika ei toiveistaan huolimatta saa leikkiä. Se on ainoita leluja, joita miehellä on jäljellä lapsuuden kodistaan, joten ymmärrän kyllä. Muutoin tavara on kyllä mieluusti käyttöä varten. Vähän silti harmitti, että mun kaunis Emma-tuoli on lapsen siinä kiehnätessä mennyt rikki… No, uudelleen verhoilu on mahdollista, vaikkei ihan just ajankohtaista.

    • 6
      Jutta

      Pieta, no nytpä hoksasin että meillähän on yksi “aikuisten lelu”, nimittäin Volvo Amazon -pienoismalli. Ei kylläkään mitään vintagea, ihan uutena sen miehelle ostin ennen lapsia. Mutta se on pysynyt hyllyssä koristeena, eikä poika sitä ole kovin monesti kysellytkään.

      Meilläkin on olohuoneen 50-luvun sohvasta alkanut alkuperäiset verhoilut ahkerassa käytössä kulahtaa. Vielä ei ole reikää, mutta kauhulla jo odotan. Siinä on niin kaunis verhoilu, en tiedä millä sen korvaisi.

  4. 7
    Hurmioitunut

    Rakkautta ensisilmäyksellä! Ihana! Täältä vintageleluja ei (toistaiseksi) löydy, mutta itsekin varmasti joutuisin pohtimaan jos olisi lapsia, että antaako niiden leikkiä niillä vaiko ei. Vielä en osaa antaa tuohon vastausta. Mutta ihana että tuo on tullut suvun perintönä, näin sillä on enemmän tunnearvoakin. Ja tosiaan, kuten Pieta tuossa ylempänä mainitsi, puulelut, uudet tai vanhat, ovat aina viehättävämpiä kuin muoviset nykyajan härvelit. Rikkoutuvat ja osat irtoilevat, eivät ole esteettisestikään kovin viehättäviä.

    • 8
      Jutta

      Hurmioitunut, minulla on onneksi vielä jotain sananvaltaa lelujen suhteen ;) On meillä siis vähemmän esteettisiäkin (ne ei pääse blogiin asti, he) mutta onneksi poika tykkää paljon esim. just Brion junaradasta. Tuntuu että mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä rumemmiksi muovihärpättimiksi lelut menee. Ainakin poikien leluissa.

  5. 9
    Hosuli

    Kauniin värinen ja kauniisti aikaa nähnyt hevonen. Vanhat tavarat on jatkumo, ja enemmän iloa niistä on käytössä kun komerossa. Näin ajattelen.

    • 10
      Jutta

      Hosuli, tuo on kyllä aivan totta. Minussa taitaa olla sellaista hamsterin vikaa, etten raaskisi aina antaa kauniita, helpommin rikkoontuvia juttuja käyttöön, etteivät mene rikki.

  6. 11
    J

    Hei! En yleensä kommentoi, mutta nyt on ihan pakko. Aivan ihanaa löytää raikas vintage henkinen sisustus blogi jossa sisustetaan muulla kuin valkosiella! Olin törmännyt sun kuvituksiin jossain aiemmin ja oli hauskaa löytää tekijä niiden takana! Olen itse vasta hilajttain löytänyt itsessäni asuvan sisustajan, johon blogisi toimii ihanana inspiraationa ja auttaa löytämään itseä kiinnostavia jälleenmyyjiä, sisustus elementtejä ja kuvia. Kiva kun jaksat bloggailla, jään ehdottomasti seuraamaan! :)

  7. 12
    Jutta

    Hei J, kiitos tosi paljon, ihana kuulla! Välillä mietin että kiinnostaakohan värikkäämpi sisustus ketään, kun valkoinen tuntuu olevan niin suosittua. Hauska kuulla, että teitä väreistä tykkääviäkin on :)

  8. 13
    Nonna

    Ihana heppa! Meillä on “samaa sarjaa” vanha keppihevonen, joka on ihan leikeissä kepparitallissa. Sen nimi on Lehmus (arvaat värin) ja se on eläkeläisheppa, eli sitä ei saa tunneille…

    • 14
      Jutta

      Nonna, ihana Lehmus! Voi tulipa tuosta eläkeläishepasta mieleen omat heppatyttöajat, pitkään kävin tallilla mutta teini-iässä se jäi. Taisi joka ratsastuskoululla olla niitä heppavanhuksia, joilla ei enää menty tunneilla :D

+ Leave a Comment