Normipäivä

Normipäivä


Joskus on mukava päästä kurkistamaan toisen arkeen. Sitä harhaisesti kuvittelee, että muitten päivät menevät suunnilleen samaa rataa kuin omatkin – ja yllättyy kun niin ei olekaan. Tänään ajattelin kutsua teidät mukaan seuraamaan meidän arkea. Kertokaapa sitten, löytyikö yhtäläisyyksiä vai eroja.

Käyn töissä osa-aikaisesti, koska lapset on vielä niin pieniä. Pikkuinen meni vasta vuodenvaihteessa hoitoon. Perjantait minulla on yleensä vapaata ja on mukava hengata poikien kanssa (suht) rauhassa. Aamu alkaa luonnollisesti aamupalalla, jonka ajan meidän 4-vuotias melkeinpä aina taiteilee. Repertuaari on laajentunut autoista ja työkoneista kaikenlaisiin liikkuviin härveleihin.

Breakfast art

Colorful picnic

Colorful picnic

Tänään kaveri kutsui piknikille takapihalle paistamaan makkaraa ja vaahtokarkkeja. Ei kai siitä voinut kieltäytyä. Onkin vuosia (kymmeniä?) kun olen viimeksi paahtanut vaahtokarkkeja.

Colorful picnic

Colorful picnic

Picnic at the backyard

At the sandbox

Colorful picnic

Reippaan ulkoilun ja herkuttelun jälkeen oli aika suunnata kotiin pienemmän päikkäreille. Isompikin piti hetken lepotauon.

Little break with the tablet

Child labour

Meillä käytetään ihan häpeilemättä lapsityövoimaa. Oikeasti on tosi kiva, että varsinkin vanhempi herra tykkää askarella, ihanaa kun on yhteinen harrastus. Arvaatteko mitä tässä syntyy?

Pienemmän päiväunien aikana pystyn yleensä hetken tekemään omia juttujani. Yritän myös kuvaamisen ajoittaa siihen, koska on yleensä valoisaa.

Everyday is laundryday

Kepin it real in the living room

Lasten kanssa olen muuten edelleen ihan ihmeissäni pyykin määrästä. Tuntuu että joka päivä on pyykkipäivä. Harvassa on ne hetket, kun olohuoneessa ei ole mitään kuivumassa. Kuivausrumpu olisi kai luksusta, mutta emme ole raaskineet sijoittaa siihen.

En muuten ole ainoa, joka meillä sisustaa… Huonekalut ja varsinkin tyynyt vaihtaa jatkuvasti paikkaa.

Watching TV and rearranging furniture

Watching TV

Ilta meneekin sitten lasten kanssa puuhatessa, ja jos olen onnekas, saan hetken väkertää omia juttuja tai nörtteillä koneella. Bloggaus jää monesti iltamyöhään tai yöhön, kun lapset ovat menneet nukkumaan.

Toisaalta on ihanaa kun saa viettää niin paljon aikaa lasten kanssa, toisaalta kaipaa enemmän aikaa omille jutuille. Se taitaa olla aika tavallinen tarina pienten lasten vanhemmilla. Vai mikä teidän kokemus on?

Share the love:
Share on FacebookPin on PinterestTweet about this on Twittershare on TumblrGoogle+Email to someone

+ There are no comments

Add yours