Molempia tarvitaan, sanoisin. Kyllähän sitä saa haaveilla siististä kodista mutta moista en muista nähneeni sitten sinkkupäivien, jos silloinkaan. Kuva on kuva ja rajaus tekee paljon mutta ehkä kaikki eivät sitä hoksaa/muista. Kateus ei maailmasta katoa vaikka tekis mitä mutta muiden mahdollisen kateuden ei voi antaa rajoittaa omaa tekemistään.

Mut ennen kuin saarna saa mahdottomat mittasuhteet sanon, että mä nautin blogeissa kauniista kuvista mutta myös realismipostauksista. Ne on lohdullisia ja kauniita omalla tavallaan. Niillä on paikkansa mutta jatkuvana sarjana en ehkä haluais, kun realismia on ihan tarpeeksi täällä kotonakin. Blogit on mulle jonkinmoista pakoa arjesta… ;)

Meidän koti on sellainen, että meillä vaan sattuu melkein koko ajan olemaan tosi siistiä! :D Minä ja mies ollaan molemmat järjestelmällisiä, ja tavarat kulkeutuu automaattisesti omille paikoilleen. Tavarat on järjestyksessä, mutta se on sitten ihan eri asia, että leijaileeko pölypalloja ja viliseekö villakoiria ;) Tottakai nyt meidänkin kodissa aina välillä joku juttu lojuu jossain, mihin se ei oikeesti kuuluis, mutta yleisesti ottaen meillä on meilkein aina ihanan siistiä. Ite tykkään kauniista kuvista ja tykkään valokuvata meidän kotia kauniina. Joskus oonkin miettinyt, että onkohan jossain joku, jota se ärsyttää. Joku joka ajattelee, että tuokin aina vaan haluaa esittää että heillä ois aina noin ihanaa. No, melkein aina meillä onkin :) Arkirealismia sekin. Yksikään koti ei oo samanlainen <3

Minä en jaksa ajatella semmoisia liiaksi, että aiheutanko jotakin jollekin, ainahan voi olla lukematta, jos kovin ahdistaa. Itsekin olen päässyt siitä tunteesta, että lukiessa jotakin blogia minunkin pitäisi jotakin, että pitäis olla samat verhot ja samaa ruokaa ja voi kun noilla on nättiä, mutta meillä ei. Että tästä nyt äkkiä Anttilaan, kun näin siinä ja siinä blogissa sen maton.

Harvoin varsinaisesti piilottelen mitään (okei talouspaperirullan) tai pidän siivoustalkoita ennen kuvaamista, mutta toisaalta mun kuvat onkin lähinnä yksityiskohtia, kun kalustoon ei kuulu huonekuvauksiin ihanteellista laajakulmaa (vielä). Mutta sen kyllä huomaa, että se kuvausinto syttyy siistissä ja vasta järjestellyssä kodissa paljon helpommin, kuin keskellä kaaosta, meillä sitä kaaosta on kyllä, koska ollaan mitä ollaan.

Minä en edes tajunnut, että se vika kuva oli sotkuinen! Maitotölkkikin oli samaa värimaailmaa kaappien kanssa, ihan näyttää siltä, kuin sen pitäisikin olla siinä missä on!

Minä en stailaile kuvia varten, mutta yleensä en myöskään kuvaa mitään silloin, kun kaaos on pahimmillaan. Meillä on enimmäkseen kauhean sotkuista. Tai ei välttämättä sotkuista, mutta likaista. Meillä on pölyä ja tahroja ja niin kaameat ikkunat, että lasiin jää varjo heiluvista puiden oksista. Mutta sellaiset asiat eivät näy valokuvissa. Onneksi.

Olen minäkin blogin lukijoilta kuullut, että meillä on aina niin siistiä. Jos joku sattuisi tulemaan yllättäen kylään, voisi todeta aivan päinvastaista. Niin se vaan menee, melkein kaikilla. Pidä vaan kauniit ja siistit kotikuvat esillä jatkossakin.

Itse mietin myös tätä täydellistä siisteyttä, kun talostamme otettiin myyntikuvia ja järjestettiin talolle esittelyitä. Minua alkoi suunnattomasti ärsyttämään astellut tyynyt sohvalla, palavat tuikut kipoissa, kaiken maailman sweet home- tyyppiset tarrat ja puukirjaimet (luojan kiitos, ettei meillä ole sellaisia). En halunnut ylistailata kotia sistuslehtien kuvien mukaiseksi ja piilottaa lapsiperheen elämää on kaappien taakse. Päädyin perussiisteyteen ja järjestykseen, ei haittaa jos viltti on sängyllä rutussa, lasten lelulaatikot ovat esillä tai joitain leluja jäänyt lattialle. Kyllä elämä saa ja pitääkin näkyä (paitsi huonekalu- tai sisustusliikkeen näyttelyosastolla!). Uskon myös, että perussiisti kuva on katsojalle mielenkiintoisempi kuin ylistailattu. Kuolaava poika ja koira ikkunassa voisi olla myös kuvassa ;)