Joskus on mukava päästä kurkistamaan toisen arkeen. Sitä harhaisesti kuvittelee, että muitten päivät menevät suunnilleen samaa rataa kuin omatkin – ja yllättyy kun niin ei olekaan. Tänään ajattelin kutsua teidät mukaan seuraamaan meidän arkea. Kertokaapa sitten, löytyikö yhtäläisyyksiä vai eroja.

Käyn töissä osa-aikaisesti, koska lapset on vielä niin pieniä. Pikkuinen meni vasta vuodenvaihteessa hoitoon. Perjantait minulla on yleensä vapaata ja on mukava hengata poikien kanssa (suht) rauhassa. Aamu alkaa luonnollisesti aamupalalla, jonka ajan meidän 4-vuotias melkeinpä aina taiteilee. Repertuaari on laajentunut autoista ja työkoneista kaikenlaisiin liikkuviin härveleihin.

Tänään kaveri kutsui piknikille takapihalle paistamaan makkaraa ja vaahtokarkkeja. Ei kai siitä voinut kieltäytyä. Onkin vuosia (kymmeniä?) kun olen viimeksi paahtanut vaahtokarkkeja.

Reippaan ulkoilun ja herkuttelun jälkeen oli aika suunnata kotiin pienemmän päikkäreille. Isompikin piti hetken lepotauon.

Meillä käytetään ihan häpeilemättä lapsityövoimaa. Oikeasti on tosi kiva, että varsinkin vanhempi herra tykkää askarella, ihanaa kun on yhteinen harrastus. Arvaatteko mitä tässä syntyy?

Pienemmän päiväunien aikana pystyn yleensä hetken tekemään omia juttujani. Yritän myös kuvaamisen ajoittaa siihen, koska on yleensä valoisaa.

Lasten kanssa olen muuten edelleen ihan ihmeissäni pyykin määrästä. Tuntuu että joka päivä on pyykkipäivä. Harvassa on ne hetket, kun olohuoneessa ei ole mitään kuivumassa. Kuivausrumpu olisi kai luksusta, mutta emme ole raaskineet sijoittaa siihen.

En muuten ole ainoa, joka meillä sisustaa… Huonekalut ja varsinkin tyynyt vaihtaa jatkuvasti paikkaa.

Ilta meneekin sitten lasten kanssa puuhatessa, ja jos olen onnekas, saan hetken väkertää omia juttuja tai nörtteillä koneella. Bloggaus jää monesti iltamyöhään tai yöhön, kun lapset ovat menneet nukkumaan.

Toisaalta on ihanaa kun saa viettää niin paljon aikaa lasten kanssa, toisaalta kaipaa enemmän aikaa omille jutuille. Se taitaa olla aika tavallinen tarina pienten lasten vanhemmilla. Vai mikä teidän kokemus on?