Viime päivät meidän perhe on viettänyt ulkona, niin kuin varmaan koko muukin Suomi. Aidan maalaus on ollut to dolla vuodesta 2010 ja eikös perkuletta se saatu tänä keväänä tehtyä. On niin voittajaolo ettei tosikaan. Nyt ihastelen sitä pihalla ja keittiön ikkunasta. On se niin kaunis. Miksi ei saatu aikaisemmin aikaiseksi?

Puolustukseksi sanottakoon, että nyt taitaa olla eka kevät aidan pystyttämisen jälkeen, kun ei olla selkäsairaana (Panu), raskaana (minä) tai pikkuvauvojen unettomia vanhempia (molemmat).

Muutkin keväiset pihahommat ollaan saatu tässä pitkän viikonlopun aikana hoidettua, siis pensaiden leikkaus, pihan haravointi ja kaiken kruununa syntyneiden kasojen kärrääminen kaatopaikalle. Voiko tällaista ahkeruutta ollakaan? Taputtelen itseäni olkapäälle näistä poikkeuksellisista saavutuksista.

Meidän pihaa kiertää siis kahdenlaista aitaa. Tämä vanhempi malli on jo vuosikymmeniä vanha ja osittain huonokuntoinen. Tykkään kuitenkin tuosta tummanvihreästä sävystä, eikä minua haittaa siinä kasvava jäkälä tai sammalkaan. Yritimme löytää mahdollisimman samanlaisen sävyn uuteen aitaan. Aita maalattiin Tikkurilan Vinhalla ja se oli kyllä ihan mukava maalattava.

Ensin aita piti kuitenkin pestä. Myyjän suosituksesta pesimme sen Tikkurilan Huoltopesulla. Laimensin sen suunnilleen keskimmäisen laimennusohjeen mukaan. Harjasin enimmät liat ja jäkälät pois aidasta, annoin vaikuttaa ja huuhtelin puutarhaletkulla.

Meillä on aika vähän maalattavaa, maalattavaa pinta-alaa oli vain noin 20 neliötä ja yksi maalikerros riitti. 2,7-litrainen purkki oli tarpeeksi. Ei ollut siis kallis tikki, muutaman kympin.

Tässä vielä kuva aidasta ennen maalausta. Kyllä se melkoisesti irvisti, nyt sulautuu pihaan paljon paremmin.

Ihmeteltiin muuten pihahommien jälkeen, miten pienimmällä on maalia käsissään. No kuvia selaamalla se selvisi… Löytyi aika kiistatonta todistusaineistoa poikasen hommista :D