En ole aikoihin postannut kuvitustöitäni tänne, mutta ne jotka seuraavat minua instassa @juttarikola, ovat nämä jo saattaneet nähdäkin. Molemmat on itse asiassa valmistuneet jo viime vuoden puolella, mutta nyt kun luonto herää kukkaan, ne tuntuivat ajankohtaisilta.

Inspiraatio näihin syntyi reilu vuosi sitten Oulun Kulttuurikasarmilla K2 Unplugged -näyttelyssä, jossa taiteilijoiden työhuoneet muuttuvat taidenäyttelyksi. Törmäsin siellä Ulla Kiiskisen maalaukseen Tyttö joka katosi ja se teki minuun ihan mielettömän vaikutuksen. Itse asiassa ahdistuin siitä valtavasti, joku siinä osui ja upposi. Tuli kauhea tarve tehdä oma versio. Näitä piirtäessä samalla kävin läpi ja ehkä purin sitä ahdistusta. Varsinkin ensimmäisen kohdalla.

Se on kyllä jännä miten taide vaikuttaa, sekä kokeminen että tekeminen. Mitään kovin tietoista ajatusprosessia en ole tässä käynyt läpi. Enemmän vain mennyt tuntemisen kautta. Onko teillä samanlaisia kokemuksia? Että joku teos tai vaikka laulu puhuttelee, vaikka ei ihan edes ole varma, miksi?